Vuosi ehti vierähtää ja niin vaan päätin toisen kerran, pitkän vuosia kestäneen tauon jälkeen luoda jotain uutta. Viimesimmät 20 akvarellityötäni löydät Kahvila Sahasta, Ykspihlajan kulttuuriviikkojen ajan aina sunnuntaihin 26.7.2020 saakka.

Avajaiset onnistuivat täydellisesti ja sen kruunasi Kusinerna Riippan upea esitys. Heiltä on tulossa muutaman viikon kuluttua uusi levy. Vahva suositus levylle!

Tänään Sahassa soi Kinaret. Bändi on tehnyt uuden levyn ja tänään sinulla on mahdollisuus kuunnella se livenä ensimmäistä kertaa. Tuskin maltan odottaa.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa ja toivottavasti törmätään kulttuuriviikon aikana.

    – mirka –

Ylioppilaskirjoitukset edessä

Kategoriassa: Julkaisut|Kokkola

26 helmi 2020

Uusin kolumnini Kokkola-Lehteen.

 

Joka kevät monella nuorella on edessä ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistaudutaan parasta aikaa. Uskon, että suhteellisen moni jännittää ja stressaa tulevia kirjoituksia hyvin eritasoisesti.

Vanhemmat ovat aloittaneet sauna- ja pesutilojen remppaamisen, siltä varalta, että vieraat haluavat kurkistaa pesutilojen kunnon. Jokainen taplaa tyylillään.

Kirjoitukset tulivatpuheeksi työpaikallani, kun työparini totesi, että hän kirjoitti aikoinaan ylioppilaaksi käymättä lukiota. Itseni lisäksi hän on toistaiseksi ainoa tuntemani ihminen, joka on ”kirjoittanut suoriltaan”, käymättä lukiota.

Molempien kirjoituksia edelsi opettajien ja toisten ihmisten suorapuheisuus siitä, että ei kuule tule ikinä onnistumaan, joten me päätimme, että sehän nähdään!

Itse olin toki kirjoilla vuoden lukiossa, poissaoloni taisi loistaa kirkkaammin kuin läsnäoloni. Kolmet ehdot, nelosrivi ja vakava kehotus, että jotta läpäiset lukion, tulee sinun käydä eka vuosi uudestaan.

En käynyt, vaan siirryin taidekouluun seuraaviksi neljäksi vuodeksi ja ilmoittauduin kirjoituksiin sen jälkeen. Hyvä ystäväni toki kävi lukiota viisi vuotta. Lienee sekin saavutus. Hänelläkin menee nykyään ihan hyvin, kaikesta huolimatta.

Muistan lukeneenipsykologian kirjasta ensimmäiset 75 sivua ja sitten harjoittelin sohvalla lojumista. Kirjoitin suomen- ruotsin- ja englanninkielen, sekä reaalin, jossa vastasin vain elämänkatsomustiedon ja psykologian kysymyksiin.

Tuohon aikaan ei elämänkatsomustietoa voinut edes opiskella ruotsinkielisessä koulussa. Se ei estänyt minua mitenkään. Psykologian kysymyksissä käytin maalaisjärkeäni. Läpi meni ja sain ihan ok paperit.

En pitänyt tuolloin itseäni mitenkään älykkäänä nuorena. Minäkuvaani ehkä vaikutti joidenkin opettajien mielipiteet minusta ja siitä, että en tule onnistumaan. Jälkeenpäin olen kuitenkin opiskellut avoimen väylän kautta yhden maisteritutkinnon ja toinen maisteritutkinto on työn alla.

Nykyään on niin monia väyliä luovia kohti unelma-ammattiaan, jotta jokainen löytää oman polkunsa. Löydä oma motivaatiosi. Minulla se oli pieni kiukku siitä, että minuun ja kykyihini ei uskottu!

Muista nauttia lukulomastasi, rentoutua tasasin ajoin, luottaa itseesi ja paina mieleesi, että sinä osaat ja se riittää. Hyvin se menee!

”Itse olin toki kirjoilla vuoden lukiossa, poissaoloni taisi loistaa kirkkaammin kuin läsnäoloni.

Choose to see

Kategoriassa: Julkaisut|Valokuvia

15 tammi 2020

Olen kerran voittanut muutaman miljoonan muun kaverin uimakisoissa ja selvinnyt maaliin voittajana. Sen jälkeen kuluikin liki kolmetoista vuotta ennen kuin opin uimaan syvissä vesissä uudestaan.

Asiaa ei helpottanut se, että ennen oli tapana tönäistä lapsi syvään altaaseen ja todeta, että ui, kyllä se siitä! Rytmitajua kehitettiin liikuntatunneilla ennen siten, että lapsia juoksutettiin piirissä tamburiinin tahtiin.

Olen ensimmäisiäsuomenkielisiä lapsia, joita aikoinaan pistettiin Kokkolassa ruotsinkieliseen kouluun, taka-ajatuksena, että lapsesta tulee kaksikielinen.

Kielikylpy ei ollut tuolloin vielä edes ajatustasolla kenenkään pedagogin unelmissa. Itse en voi sanoa olleeni ihastunut tästä ajatuksesta, että aloitan koulun osaamalla ainoastaan seitsemän ruotsinkielistä sanaa, saati etten tuntenut luokaltani ketään.

Oliko helppoa? No ei. Itkinkö? Kyllä, kaksi ensimmäistä vuotta. Vihasinko äitiäni ja hänen loistavaa ajatusta? Kyllä.

Muistan vieläkin kuinka hän totesi, että tulet vielä kiittämään minua siitä, että sinusta tehtiin kaksikielinen. Olenko kiittänyt? No en ainakaan ääneen. Toki jokainen virkani aikuisena on edellyttänyt kaksikielisyyttä. Olen myös voinut opiskella molemmilla kielillä. Itkettääkö vielä? No ei.

Ylä-asteen liikuntatuntien saldona onnistuin saamaan ysillä ehdot. Saadakseni peruskoulun päästötodistuksen tuli minun suorittaa kymmenottelu yhden päivän aikana. Se päivä oli vaikea sekä minulle, että liikunnanopettajalleni. Olimme molemmat rehtorin puhuttelussa päivän päätteeksi. Eri aikaan tosin.

Rehtorin kanssa olen ystäviä vieläkin, mutta liikunnanopettajaan en ole hirveästi ottanut kontaktia. Lentopalloa emme saaneet pelata, koska meidän kädet lakkaisivat kuulemma kasvamasta ja potkupalloa ei saanut pelata, koska se oli poikien laji.

Sitten kasvoin aikuiseksi ja löysin itseni Marokosta taistelemassa muukalaisvihaa vastaan taiteen voimin. Tuohon aikaan lentokoneissa sai vielä polttaa sisällä, siellä viidellä viimeisellä takarivillä.

Minä päätin pistää tupakaksi heti laskuportailla yhdentoista tunnin lennon jälkeen, sillä olin valmis ottamaan kontaktia Casablancan ihmeelliseen maailmaan.

Ideani ei tainnut olla maailman paras, sillä vieressä tankattiin jumbojettiä. Kohta kuulinkin miehen huutavan, että sammuta se tupakka heti! No minä heitin tupakan maahan kun kerran käskettiin. Tämän jälkeen sen kytevän tumpin päälle syöksyi kaksi miestä makaamaan.

Olin otettu siitä, miten hienosti he saivatkaan tiivistettyä tuohon lyhyeen hetkeen kaikki Die Hard -elokuvat viittomakielellä. Otin salama koppia teemasta – me olisimme voineet kuolla. Kuka muka väittää, että viittomakieli ei olisi kansainvälinen kieli?

Kauan siihen meni, että löysin liikunnan ilon uudestaan, ja en ota taksia joka matkalle. Pahoittelen, jos joku taksiyrittäjä teki konkurssin minun lopetettua taksilla ajelemisen. Nykyään kävelen usein, ja olen myös löytänyt uudelleen uimisen ilon, avanto uinnin parista. Tupakointi on onneksi jäänyt jo aikaa sitten.

Kirjoittaja on sosiaalityöntekijä, potilasasiamies ja kuvataiteilija, joka vapaa-ajallaan järjestää yhteiskunnallisesti hyvää tekeviä projekteja.

”Olin otettu siitä, miten hienosti he saivatkaan tiivistettyä tuohon lyhyeen hetkeen kaikki Die Hard -elokuvat viittomakielellä.

 

Kokkola-Lehti/ Kolumni vm. 2019

Heavy viikko

Kategoriassa: Kokkola

8 syys 2019

Ehkä pienimuotoinen välikuolema, kun pääsin tällä viikolla pikaisesti tapaamaan Tony Iommia Kokkolassa!

Enpä olisi uskonut reilu 30 vuotta sitten teininä, että tällainenkin mahdollisuus elämässä suodaan. Moni aina ihmettelee, että mitä hienoa siinä on, että tapaa jonkun artistin, ihmisiä nekin on? Totta. Itselleni, joka jaksaa olla äärettömän kiinnostunut ihmisistä ja varsinkin luovista ihmisistä, tuo kohtaaminen tavallaan muodostaa kokonaisuuden. Vaikkakin meillä jokaisella on työminä, kaveriminä, kotiminä ja pari muutakin minää niin jotain aitoa sieltä paistaa kuitenkin läpi, vaikka olisi työminäkin päällä. Ihmisen persoona ja arvomaailma välittyy tavasta, jolla ihminen kohtaa toisen ihmisen.

Madventureksen miehet Riku & Tunna olivat hemmetin mukavia ja ihailen heidän luovuuden ja sivistyksen määrää, mitä he kantavat mukanaan ja jakavat kanssamme.

Päivään mahtui myös kohtaamisia Ian Rushin kanssa, Göran Perssonin, Anders Wiklöfin, Boltin, Signmarkin ja monen muun kanssa.

Jone Nikula ja Tony Iommi, Black Sabbath.

 

Kohta on vuoden pähein Business conferenssi alkamassa, nimittäin Kipinä 2019.

Aika 5.9 ja paikkana Kokkolan jäähalli.

Legendaarisen Black Sabbathin kitaristi Tony Iommi tulee syyskuussa Kokkolassa järjestettävän Kipinä-tapahtuman pääpuhujaksi. Muina puhujina ovat Liverpool-tähti Ian Rush ja Ruotsin ex-pääministeri Göran Persson. Kipinän takana on nainen nimeltä Erica Roiko ja hänen suuri Unelmansa.

Madventureksen miehetkin pistävät Kokkolan kartalle päivän aikana.

Täältä voit lukea enemmän ja tsekata aikataulut, mikäli et pääse koko päiväksi kuuntelemaan, klick.

 

Tony Iommi of Heaven and Hell performs at Chicago’s Charter One Pavilion on June 11, 2009. Photo by Adam Bielawki

 

 

Kokkola-lehden Special Lucia 2018 on viisitoistavuotias Elisa Kotisaari. Kotisaari kruunattiin Luciaksi tiistai-iltana Kokkolinnassa järjestetyssä juhlatilaisuudessa.

Ääniä leikkimielisessä kisassa annettiin 3242 ja Kotisaari sai niistä 975. Muut ehdokkaat olivat Wivi Huuhka, Julia Mattila, Edith Ojala, Heleija Saarimaa ja Eveliina Valjus. Kaikki ehdokkaat saivat runsaasti ääniä.

Kotisaari käy yläkoulun yhdeksättä luokkaa ja musiikki on hänen lempiaineensa. Hän nauttii tanssimisesta ja kuuntelee mielellään myös musiikkia.

 

Omasta puolestani haluan lausua ison Kiitoksen Kokkola-lehdelle, Soiten kehitysvammahuolto ja vammaispalvelulle sekä Kehitysvammaliitolle.

 

Täältä voit lukea enemmän, Kokkola-lehti.

 

 

Muotivaatteet

Muotivaatteet

Muotivaatteet

Linkkivinkki

Linkkivinkki

Linkkivinkki.fi