Sielunrauhaa

Kategoriassa: Kulttuuri|Näyttelyt

18 loka 2020

Mitäs sinne ruudun toiselle puolen kuuluu? Vähän jäänyt harvakselleen tämän blogin päivitys. Päivät kulkevat hujauksessa ohi, työ vie mennessään ja sitten maailman rajoitukset pitävät huolen, että korkeintaan avannossa tulee käytyä ja kitaranvalmistuskurssilla. Aloitin Stratocasterin valmistasen ihan alusta saakka, puupalikasta. Siitä sitten enemmän eri postauksessa. Mielenkiintoistahan on se, että en osaa soittaa sähkökitaraa, mutta se ei estä minua valmistamasta kitaraa. Tavoiteitta ja Unelmia tulee olla. Niitä kohden.

Tässä vielä akvarelli kavalkaadi viime kesän näyttelystäni. Alla olevat teokset etsivät vielä kotia, joten jos innostut, niin laitahan kommenttia.

Sielunrauhaa itse kullekkin ja mukavaa alkavaa viikkoa. Talvi tuli jo ainakin tänne meidän leveleille. Ei yllättänyt, sillä se tulee ja alku viikosta näki jo taivaasta ja siitä miten ilma tuoksui, että kohta tulee lunta tupaan ja sitähän tuli enemmän ja vähemmän.

Blue sphynx cat

Kategoriassa: Sphynx

25 heinä 2020

Vuorokausi on vaihtunut toiseen ja moon löytänyt hiekkalaatikkoni ja saunan. Sauna on kyllä ihimisen paras keksintö, jos multa kysytään.

Zooplussan ruuat on maistunut hyvin ja äiti on tosi tyytyväinen, kun ne kuskataan suoraan kotiovelle alta aika yksikön. Palvelu pelaa molemmin puolin loistavasti. Ei valittamista.

Taidetaan jatkaa ruokien kotiinkuljetusta sieltä jatkossakin.

Äiti ihimettelee, kun en oikein osaa naukua, vaan haukun kuulema vähän niinku koira ja sitten osaan puhua englantiakin. Minkäs teet, mää oon tällanen Superman!

– Vladimir –

Vladimir The Blue Sphynx

Kategoriassa: Kissa|Sphynx

24 heinä 2020

Vladimir The Blue Sphynx

Moikka, mää oon Vladimir ja tänään ollaan puolin jos toisin vähän jännän äärellä, kun muutan uuteen kotiin. Mua vähän jännittää, että minkälaiset tyypit sielä mua odottaa. Kuulema mua on harkittu usiampi vuosi, joten se on jo hyvä lähtökohta. Onneks uudessa kodissa on sauna, sillä minä rakastan saunomista. Minä olen se, joka menee ensimmäisenä saunaan ja lähtee lauteilta viimesenä. Sielä odottaa kuulema muutama pahavilaatikkokin, ihan mua ajatellen.

Aivan mahtavaa, että pääsen näyttämään mun kaikki Supermiehen taitoni ja niitä on muuten reenattu muutama tässä viimesten 14 viikon aikana. Uskon, että temppuni saavat äipän täyden huomion.

       – Vladimir The Blue Sphynx Superman –

Vuosi ehti vierähtää ja niin vaan päätin toisen kerran, pitkän vuosia kestäneen tauon jälkeen luoda jotain uutta. Viimesimmät 20 akvarellityötäni löydät Kahvila Sahasta, Ykspihlajan kulttuuriviikkojen ajan aina sunnuntaihin 26.7.2020 saakka.

Avajaiset onnistuivat täydellisesti ja sen kruunasi Kusinerna Riippan upea esitys. Heiltä on tulossa muutaman viikon kuluttua uusi levy. Vahva suositus levylle!

Tänään Sahassa soi Kinaret. Bändi on tehnyt uuden levyn ja tänään sinulla on mahdollisuus kuunnella se livenä ensimmäistä kertaa. Tuskin maltan odottaa.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa ja toivottavasti törmätään kulttuuriviikon aikana.

    – mirka –

Ylioppilaskirjoitukset edessä

Kategoriassa: Julkaisut|Kokkola

26 helmi 2020

Uusin kolumnini Kokkola-Lehteen.

 

Joka kevät monella nuorella on edessä ylioppilaskirjoitukset ja niihin valmistaudutaan parasta aikaa. Uskon, että suhteellisen moni jännittää ja stressaa tulevia kirjoituksia hyvin eritasoisesti.

Vanhemmat ovat aloittaneet sauna- ja pesutilojen remppaamisen, siltä varalta, että vieraat haluavat kurkistaa pesutilojen kunnon. Jokainen taplaa tyylillään.

Kirjoitukset tulivatpuheeksi työpaikallani, kun työparini totesi, että hän kirjoitti aikoinaan ylioppilaaksi käymättä lukiota. Itseni lisäksi hän on toistaiseksi ainoa tuntemani ihminen, joka on ”kirjoittanut suoriltaan”, käymättä lukiota.

Molempien kirjoituksia edelsi opettajien ja toisten ihmisten suorapuheisuus siitä, että ei kuule tule ikinä onnistumaan, joten me päätimme, että sehän nähdään!

Itse olin toki kirjoilla vuoden lukiossa, poissaoloni taisi loistaa kirkkaammin kuin läsnäoloni. Kolmet ehdot, nelosrivi ja vakava kehotus, että jotta läpäiset lukion, tulee sinun käydä eka vuosi uudestaan.

En käynyt, vaan siirryin taidekouluun seuraaviksi neljäksi vuodeksi ja ilmoittauduin kirjoituksiin sen jälkeen. Hyvä ystäväni toki kävi lukiota viisi vuotta. Lienee sekin saavutus. Hänelläkin menee nykyään ihan hyvin, kaikesta huolimatta.

Muistan lukeneenipsykologian kirjasta ensimmäiset 75 sivua ja sitten harjoittelin sohvalla lojumista. Kirjoitin suomen- ruotsin- ja englanninkielen, sekä reaalin, jossa vastasin vain elämänkatsomustiedon ja psykologian kysymyksiin.

Tuohon aikaan ei elämänkatsomustietoa voinut edes opiskella ruotsinkielisessä koulussa. Se ei estänyt minua mitenkään. Psykologian kysymyksissä käytin maalaisjärkeäni. Läpi meni ja sain ihan ok paperit.

En pitänyt tuolloin itseäni mitenkään älykkäänä nuorena. Minäkuvaani ehkä vaikutti joidenkin opettajien mielipiteet minusta ja siitä, että en tule onnistumaan. Jälkeenpäin olen kuitenkin opiskellut avoimen väylän kautta yhden maisteritutkinnon ja toinen maisteritutkinto on työn alla.

Nykyään on niin monia väyliä luovia kohti unelma-ammattiaan, jotta jokainen löytää oman polkunsa. Löydä oma motivaatiosi. Minulla se oli pieni kiukku siitä, että minuun ja kykyihini ei uskottu!

Muista nauttia lukulomastasi, rentoutua tasasin ajoin, luottaa itseesi ja paina mieleesi, että sinä osaat ja se riittää. Hyvin se menee!

”Itse olin toki kirjoilla vuoden lukiossa, poissaoloni taisi loistaa kirkkaammin kuin läsnäoloni.

Choose to see

Kategoriassa: Julkaisut|Valokuvia

15 tammi 2020

Olen kerran voittanut muutaman miljoonan muun kaverin uimakisoissa ja selvinnyt maaliin voittajana. Sen jälkeen kuluikin liki kolmetoista vuotta ennen kuin opin uimaan syvissä vesissä uudestaan.

Asiaa ei helpottanut se, että ennen oli tapana tönäistä lapsi syvään altaaseen ja todeta, että ui, kyllä se siitä! Rytmitajua kehitettiin liikuntatunneilla ennen siten, että lapsia juoksutettiin piirissä tamburiinin tahtiin.

Olen ensimmäisiäsuomenkielisiä lapsia, joita aikoinaan pistettiin Kokkolassa ruotsinkieliseen kouluun, taka-ajatuksena, että lapsesta tulee kaksikielinen.

Kielikylpy ei ollut tuolloin vielä edes ajatustasolla kenenkään pedagogin unelmissa. Itse en voi sanoa olleeni ihastunut tästä ajatuksesta, että aloitan koulun osaamalla ainoastaan seitsemän ruotsinkielistä sanaa, saati etten tuntenut luokaltani ketään.

Oliko helppoa? No ei. Itkinkö? Kyllä, kaksi ensimmäistä vuotta. Vihasinko äitiäni ja hänen loistavaa ajatusta? Kyllä.

Muistan vieläkin kuinka hän totesi, että tulet vielä kiittämään minua siitä, että sinusta tehtiin kaksikielinen. Olenko kiittänyt? No en ainakaan ääneen. Toki jokainen virkani aikuisena on edellyttänyt kaksikielisyyttä. Olen myös voinut opiskella molemmilla kielillä. Itkettääkö vielä? No ei.

Ylä-asteen liikuntatuntien saldona onnistuin saamaan ysillä ehdot. Saadakseni peruskoulun päästötodistuksen tuli minun suorittaa kymmenottelu yhden päivän aikana. Se päivä oli vaikea sekä minulle, että liikunnanopettajalleni. Olimme molemmat rehtorin puhuttelussa päivän päätteeksi. Eri aikaan tosin.

Rehtorin kanssa olen ystäviä vieläkin, mutta liikunnanopettajaan en ole hirveästi ottanut kontaktia. Lentopalloa emme saaneet pelata, koska meidän kädet lakkaisivat kuulemma kasvamasta ja potkupalloa ei saanut pelata, koska se oli poikien laji.

Sitten kasvoin aikuiseksi ja löysin itseni Marokosta taistelemassa muukalaisvihaa vastaan taiteen voimin. Tuohon aikaan lentokoneissa sai vielä polttaa sisällä, siellä viidellä viimeisellä takarivillä.

Minä päätin pistää tupakaksi heti laskuportailla yhdentoista tunnin lennon jälkeen, sillä olin valmis ottamaan kontaktia Casablancan ihmeelliseen maailmaan.

Ideani ei tainnut olla maailman paras, sillä vieressä tankattiin jumbojettiä. Kohta kuulinkin miehen huutavan, että sammuta se tupakka heti! No minä heitin tupakan maahan kun kerran käskettiin. Tämän jälkeen sen kytevän tumpin päälle syöksyi kaksi miestä makaamaan.

Olin otettu siitä, miten hienosti he saivatkaan tiivistettyä tuohon lyhyeen hetkeen kaikki Die Hard -elokuvat viittomakielellä. Otin salama koppia teemasta – me olisimme voineet kuolla. Kuka muka väittää, että viittomakieli ei olisi kansainvälinen kieli?

Kauan siihen meni, että löysin liikunnan ilon uudestaan, ja en ota taksia joka matkalle. Pahoittelen, jos joku taksiyrittäjä teki konkurssin minun lopetettua taksilla ajelemisen. Nykyään kävelen usein, ja olen myös löytänyt uudelleen uimisen ilon, avanto uinnin parista. Tupakointi on onneksi jäänyt jo aikaa sitten.

Kirjoittaja on sosiaalityöntekijä, potilasasiamies ja kuvataiteilija, joka vapaa-ajallaan järjestää yhteiskunnallisesti hyvää tekeviä projekteja.

”Olin otettu siitä, miten hienosti he saivatkaan tiivistettyä tuohon lyhyeen hetkeen kaikki Die Hard -elokuvat viittomakielellä.

 

Kokkola-Lehti/ Kolumni vm. 2019

 

Muotivaatteet

Muotivaatteet

Muotivaatteet

Linkkivinkki

Linkkivinkki

Linkkivinkki.fi